Papin joulu

Joulu on monelle yhdessäolon, levon sekä rauhoittumisen aikaa, tai ainakin joulukiireiden jälkeen siihen pyritään. Syödään jouluruokia ja ollaan perheen kanssa. Papin joulu alkaa jo lokakuussa, kun suunnitellaan
joulunajan tapahtumia. On monenlaisia kirkkohetkiä, joulutapahtumia ja kauneimpia joululauluja, kiirettä siis riittää. Ja mikä mahtavinta, saa tavata monenlaisia ihmisiä. Tänä vuonna sain ilon ja kunnian haastatella
Kotiseurakuntani-lehteen kahta tilallista Vuolijoelta. Rauharannan ja Partalan tilat jatkavat sukupolvesta toiseen Suomelle tärkeää maataloutta ja sen perinteitä. Sitähän se joulukin on, osa suomalaisten perinnettä, kulttuuria. Katsellessani lehmiä, lampaita, ja kuunnellessani perheiden jouluperinteitä palasi mieleeni eräs jouluidylli, jota en ole vielä kokenut, mutta jonka jonakin jouluna toteutan. Nimittäin joulukirkkoon hevosella matkaaminen. Reen kyydissä, aisakellon helkätessä, hämärän jouluaamun ja
pakkasen sylissä, siinä on minun unelmieni jouluhetki. Lapsena odotin joka joulu, että pukki tulisi reellä. Voisin sitten päästä hetkeksi pukin kyytiin, mutta eihän se pukki koskaan hevosella tullut, ja pettymys oli
kova, joka joulu.

Vaikka papin joulut ovat kiireisiä, ne ovat kuitenkin hyvin jouluisia ja perinteisiä. Kristuksen syntymäjuhlan juhliminen kirkossa ja kaikkiin joulunajan tapahtumiin osallistuminen ei voi olla synnyttämättä joulumieltä. Kun kaikki kauneimmat joululaulut on laulettu, jouluevankeliumi luettu useamman kerran, on aika papin joulun. Joululaulut saavat jo riittää, kodin hiljaisuus ja rauha, joulukoristeet sekä joulukuusi valoineen
luovat joulun tunnelman. Joulupöytään löytävät tiensä perinteiset laatikot ja lohi eri muodoissa. Eikä pidä unohtaa lämmintä glögiä ja suklaata.

Oikein rauhaisaa ja siunattua joulua kaikille!
Pellon laidalta
Soile-pappi