Lumen aika

Marraskuun pimeydessä me pohjoisen asukit odotamme lunta. Lumi tuo valoa pimeyteen ja yhdessä kylmien ilmojen kanssa vie pois kuran sekä vesikelit. Lumi tuo myös vapautta, kun hankien
paksuuntuessa suksilla pääsee hiihtämään, lähes minne tahansa.

Lumi on ihmeellinen asia. Kiteistä muodostuva lumihiutale on ainutlaatuinen, ei ole kahta samanlaista lumihiutaletta. Nuo puhtaan valkeat, kuohkeat hiutaleet syntyvät sadepilvissä, ja kaikkialla muualla, paitsi tropiikissa, kaikki sade on aina lunta. Maahan sataessa se kuitenkin useimmiten muuttuu vedeksi,
koska maan pinnalla on lämpöasteita. Eikö ole ihmeellistä, lunta sataa siis ympäri vuoden. Lumihiutaleet eivät kiirehdi, vaan laskeutuvat hiljalleen alas taivaalta. Yleensä niiden nopeus on noin 1–2 m/s, kun taas huomattavasti kiireisemmät vesipisarat saapuvat maahan 6–7 metrin sekuntinopeudella.

Suomalaiset tuntevat lumen ja rikkaassa suomen kielen sanastosta löytyykin kymmeniä, ellei jopa satoja sanoja, jotka tarkoittavat lunta sen erilaisissa olomuodoissa. Kuulostaako tutulta sohjo, räntä, tykky, viti,
nuoska, kohva ja tiera? Me suomalaiset tiedämme jo ilmaa haistamalla, onko lumi suojalunta vai pakkaslunta, kantaako hanki vai onko aivan turha yrittää lumen selkään.

Lumella on tärkeä rooli myös luomakunnan selviytymisessä, kun pohjoinen pallonpuolisko
sukeltaa talviaikaan. Luoja on ollut viisas. Kovissa pakkasissa ei monikaan kasvi- tai eläinlaji selviäisi ilman eristävää lumikerrosta. Jo puolen metrin lumikerros eristää niin tehokkaasti lämpöä, että vaikka pakkasta on 20 astetta, maan pinnalla sitä on enää kaksi astetta.

Meidän ihmisten tavoin pohjoisen kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet talveen monin eri tavoin. Kasvillisuudelle pakkanen ja lumen puute merkitsevät kuivumista. Tätä ennakoiden puut haihduttavat nestettä talven takia ja kuljettavat syksyllä ravinteet suojaan runkoon sekä juuriin, suojaan lumen ja maan alle. Lumen suoja on välttämätön myös usealle eläinlajille. Metsäkanalintumme pyy, teeri, metso ja riekko
yöpyvät kiepissä, lumen sylissä. Myös kettu, metsäjänis ja monet muut nisäkkäät suojautuvat pakkaselta lumeen. Karhukin nukkuu talviuntaan pesässä, jonka paikka on valittu niin, että sen päälle kasautuu
paljon lunta. Uhanalainen saimaannorppa kaipaa myös kipeästi suuria lumikinoksia talvipesiinsä, joissa kuutin on hyvä alkaa elämänsä. Eikä unohdeta maan pieniä, metsämyyrää, päästäistä tai muita pikkujyrsijöitä, jotka ovat varsinaisia selviytyjäsankareita. Turvallisen lumihangen alla ne pysyvät pakkasella hengissä. On siis erityisen tärkeää, että saamme pysäytettyä ilmaston lämpenemisen ja säilytämme arvokkaan pohjoisen luontomme, joka on tuhansien vuosien kuluessa sopeutunut pakkaseen, pimeään
ja lumeen niin kuin me ihmisetkin. Kaikki yhdessä pohjoisen taivaan alla, Jumalan kämmenellä.

Pellon reunalta
Soile Koistinen
seurakuntapastori