Kesäisiä harrastuksia

Kesäisiä harrastuksia miettiessäni. Voisin helposti kertoa siitä, mitä
haluaisin harrastaa, jos olisi aikaa. Ovatko ihmisen todelliset harrastukset
niitä asioita, joita hän tekee vai niitä joita hän tekisi, jos olisi aikaa?

Katsokaas, minulla on kaksi isoa pihaa hoidettavana, ja niiden etäisyys toisistaan on noin 300 kilometriä.
Piippolan perällä ruohoa ajetaan joka viikko, kun taas Savoon suuntaan samaan hommaan kerran kuukaudessa viikonloppuvapaan osuessa kohdalle. Siellä se onkin edessä aina melkoinen savotta. Kuukauden kasvanut pihamaa kun ei helpolla antaudu. On raivaussahan, työnnettävän ruohonleikkurin
sekä ajoleikkurin yhteiskäytön tulos, että pihamaan taas heinäpellosta erottaa. Eikä kaikki mene aina
kuin Trömsössä. Tuossa päivänä yhtenä, kun taas Savonmaalle menin, niin oli ajoleikkurin rengas tyhjä. No, tämä ei sinänsä vielä ollut mikään kauhistus, sellaista se aina joskus on. Siinä sitten, kun täytin renkaan
ja laitoin leikkurin akun paikoilleen, sain todeta, että akkukin on rikki. Naapuri kiikutti paikalle auton akun ja siitä kaapeleilla sitten aina leikkuri käyntiin. Pääasia, että päästään pihan raivaukseen. Kun ajelin mökin 4 000 neliön nurmikkoa, alkoi leikkuupöydän toinen laakeri pitää kauheaa pauketta. Ja totesin, että se on nyt sitten mennyt rikki toisen terän laakeri. Ei siinä auttanut kuin raivurilla ja työnnettävällä hoitaa leikkuu. Kolme päivää se otti, ja tekemällä siitä selvisi.

Noooo, sitten meni taas kuukausi, ja paukkaan Savonmaalle varaosien kanssa. Ensin uusi akku paikalleen ja onnellinen hymy, kun leikkuri käynnistyy nöyrästi. Sitten naapurilta haetaan pulttipyssy lainaan ja saadaan leikkuupöydän vanhempi laakeri vaihdettua (toinen vaihdettu noin kaksi vuotta sitten). Kun osat on saatu paikoilleen, koittaa se juhlallinen hetki, kun päästään taas iloisesti leikkuuhommiin, mutta laakeri se paukkuukin yhä. Siinä sitten totean, että se vanha laakeri olikin täysin kunnossa, hajonnut laakeri oli se uudempi. Ei siinä taas muu auta kuin raivurilla ja työnnettävällä hoitaa leikkuu. Kolme päivää se ottaa, ja tekemällä siitä selviää.

Savon reissulta kotiutuessani Piippolan perällä oli edessä taas ruohonleikkuuta. Onnellisena istuin nöyrästi toimivan kotileikkurin penkille ja lähdin hommiin. Ei siinä montaa minuuttia mennyt, kun kuului kolahdus ja leikkurin kiilahihna meni poikki. Tämäkin vielä, armoa!

Tuolla ne leikkurit nyt tallissa vierekkäin odottavat huomiota osakseen. En ole varma harrastanko enemmän pienkonekorjausta vai ruohonleikkuuta, mutta sen tiedän, että veneilyä, golfia,
melontaa tai muita kesäisiä aktiviteettejä, joita kuvittelen harrastavana, en
ainakaan harrasta.

Jumala koittelee vaan ei hylkää!

Pellon laidalta
Soile-pappi