Kevät on tulossa, joka päivä aurinko kipuaa aina vain korkeammalle ja suo lämpöään enemmän ja enemmän. Räystäät helmeilevät valon loisteessa ja tiputtavat kevään ilosanomaa kasvaviin lammikoihin. Myös pääsiäinen, kristittyjen suurin juhla, on koittanut.
Suuri paastonaika loppuu, ja jos ei muusta ole paastonnut, niin auringon valosta me kaikki suomalaiset olemme joutuneet paastoamaan pitkän talvikauden ajan. Kalvennein, riutunein kasvoin luomme janoisen katseen kohti kevätaurinkoa, vihdoin pimeys vaihtuu valoon.
Pääsiäinen pitää sisällään symboleita, ehkä eniten kaikista kirkollisista pyhistä. Monet kovin maallisilta tuntuvat pääsiäistavat kantavat sisällään kristillistä symboliikkaa, joka avaa meille oven uskon mysteereihin. Kaikkien tietämä pääsäismuna, kauniisti maalattuna tai nopeasti hotkaistuna suklaisena versiona, kuvastaa meille uutta elämää.
Munan ehjä kuori on vertaus haudalle, jossa syntyy uusi elämä. Kun kuori rikkoutuu, on enkeli vierittänyt kiven pois Jeesuksen haudan suulta ja kuolema on voitettu. Jos haluat muistaa ystävääsi pääsiäisenä ja annat hänelle lahjaksi pääsiäismunan, annat hänelle lahjaksi uskon ja toivon uudesta elämästä.
Pääsiäinen on myös värien ja niiden symboliikan juhlaa. Pääsiäisyönä kirkoissa paastonajan violetti, joka kuvaa odotusta ja katumusta, vaihtuu juhlan valkoiseen ylösnousemuksen ja ilon väriin. Pääsiäiseen vahvasti liitetyt keltainen ja vihreä taas kuvastavat kasvua, toivoa ja uutta elämää. Eikä pidä unohtaa pääsiäispupuja ja tipuja. Siinä missä pääsiäistiput kertovat meille Kristuksen ylösnousemuksen ihmeestä puput taas muistuttavat, että elämä jo itsessään on ihme. Pääsiäisnoitia voisi pitää vallan pakanallisena tapana, mutta ne muistuttavat meitä ikuisesta hyvän ja pahan taistelusta, kun Kristus on haudassa, niin on aika, jolloin noidat, trullit ja ehkä peikotkin pääsevät kuljeksimaan vapaasti.
Pääsiäinen ilman perinteisiä ruokia ei tuntuisi pääsiäiseltä lainkaan. Perinteisesti paaston päättymistä ja Kristuksen ylösnousemusta juhlitaan syömällä lammasta, mämmiä ja pashaa. Lammas tulee ruokapöytiimme kaukaa juutalaisesta perinteestä, joka Kristuksen myötä sai uuden merkityksen. Uhri on annettu, meidän kaikkien edestä, syyttömän karitsan veri on vuotanut ja kuolema on voitettu. Suomalaisille rakas mämmi on meidän oma perinteemme, joka korvaa ja juontuu juutalaisten happamattoman leivän syöntiin pääsiäisenä. Pasha taas on vuosien saatossa omaksuttu itäisen naapurmaan ortodoksi veljiltä ja siskoilta, jossa pääsiäisenä valmistettiin makeaa herkkua paaston aikana käyttämättä jääneestä maidosta.
Joskus kuulee, ettei meidän kirkolla ole perinteitä. Perinteitä on ja vieläpä runsaasti. Maallistuneessa yhteiskunnassa ne vaan pääsevät niin nopeasti unohtumaan. Pääsiäisyönä voimme jälleen kerran riemullisesti huudahtaa: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Pellon laidalla kevättä odottaen Soile-pappi Vuolijoen selkosilta
